Tukevatko talonvaltaukset uusliberalismia?

Otsikko sanoo sen mitä siinä lukee, mutta ei ole syytä hätäillä: tässä ei yritetä viedä arvoa talojen valtaamiselta eikä latistaa sitä. Päin vastoin: tarkoitus on ajatella talonvaltausta poliittisesti eli tehdä huviksi ja hyödyksi jotain, mitä kaikki (valtaajat, media tai “suuri yleisö”) eivät ehkä itse ole halunneet tehdä. (Monet tosin tekevät sitä yhä.)

Aina kun kävelen Sompasaaren sosiaalikeskus Satamaan, mieleen tulee kohta Haruki Murakamin romaanista Kafka rannalla:

Ränsistynyt, surkean näköinen talo. Sellainen, jossa surkeat ihmiset viettävät surkean päivän toisensa jälkeen ja tekevät surkeaa työtään. Sellainen nuhjaantunut rakennus, joita on jokaisessa kaupungissa, sellainen, jota Charles Dickens saattaisi kuvailla kymmenen sivun verran. Talon yllä leijuvat pilvet olivat kuin kovia likakokkareita pölynimurista, jota kukaan ei ole koskaan puhdistanut. Tai ehkä vielä enemmän ne näyttivät siltä kuin joku olisi tiivistänyt kolmannen teollisen vallankumouksen kaikki ristiriidat ja pannut ne kellumaan taivaalle. Oli miten oli, kohta alkaisi sataa.

Ristiriitoja, surkeutta, likaa, sadetta… Mistä on kyse?

Helsingin Valtsikassa on menossa yhteiskunnallisia liikkeitä käsittelevä luentosarja, jonka toinen luento esitteli “autonomisia sosiaalikeskuksia antikapitalistisina tiloina”. Luennoitsija oli tehnyt kenttätyötä Helsingin sosiaalikeskuksissa 2006-2007. Lähestymistapana oli ajatus valtausskenestä “alakulttuurina” ja “identiteettien” luomisen ympäristönä enemmän kuin poliittisena liikkeenä.

Tämä on tietenkin lähtökohtaisesti ongelmallinen ja itsessään poliittinen kanta: jos lähdemme taloon etsimään kivoja identiteettejä, niin niitä sieltä löydämme. Tarkoitushakuisuus näkyy aina tulkinnassa. Kun talonvaltaaja sanoo Hesarin haastattelussa (25.3.2008), että “”me taistelemme oikeudesta tehdä omia juttuja. Aktivismi on jotain muuta. Aktivistit yrittävät vapauttaa valaita tai jotain”, niin vain postmoderni sosiologi ottaa tämän lausunnon uuden identiteetin luomisena.

(Kyllä, luennolla todellakin lausuttiin perihegeliläisesti: “Tässä syntyy uusi identiteetti, koska jokainen identiteetti tarkoittaa erottautumista toisesta identiteetistä.” Siis vanha kunnon filosofian kaava “jokainen negaatio on (identiteetin) määritelmä”. Kavala vulgäärihegeliläisyys tunkee kaikkialle!)

Muut kuin postmodernit sosiologit voisivat nähdä, että kyseessä on yritys päästä eroon kaikista identiteeteistä. Tietenkin erottuminen (pako ja liike) näyttää identiteetiltä (jähmeältä tuotteelta), jos sitä katsotaan kiinnioton näkökulmasta.

Tai kun toinen tutkija kirjoittaa, että “Talonvaltauksessa kyse on siis mahdollisesti myös juuri siitä, että suomalaisten nuorten unelmat kiinnittyvät pienyhteisöllisyyteen, ystäviin ja perheeseen globaalin markkinatalouden, työn tai kilpailykyvyn sijaan”, niin ei tämä missään nimessä ole faktuaalisesti väärin. Se on vain vähän rajoittunut perspektiivi, jos ajatellaan politiikan tekemisen teoriaa.

No, tämä on aika vanhaa kritiikkiä. Mainoksetkin yrittävät välillä päästä eroon kaikista identiteeteistä. Luennolla esitettiin myös provosoivampia ideoita.

Sosiaalikeskus ei tarkoita samaa kuin italian centro sociale. En oikeastaan tiedä, mitä italialainen käsite tarkoittaa. Ehkä sociale viittaa yhteiskunnallisuuteen ja yhteiseen tekemiseen, toisin kuin käännöksensä. Suomessa “sosiaali-” tarkoittaa lähinnä sosiaaliturvaa tai sosiaalihuoltoa eli terveydenhoitoa, köyhäinapua ja muita julkisia palveluita.

Käännöskukkanen on siirtynyt myös käytäntöön. Helsingin sosiaalikeskuksissa on hoidettu paljon “sosiaalitapauksia”, siis ihmisiä, jotka yksinkertaisesti ovat rikki. Sitten on ollut sosiaalihuoltoa, joka on päätynyt sosiaalikeskuksen romuttamiseen, niin kuin kesällä 2009 Satamassa, kun talossa tuli riitaa asumisesta, minkä seurauksena homma niin sanotusti levisi käsiin. Sosiaalikeskuksen “asiakkaat” käyttäytyivät tällöin sosiaalikeskustaan kohtaan samalla tavalla kuin työkkärin pomputtamat köyhät fantasioivat käyttäytyvänsä työvoimatoimistoa kohtaan.

“Sosiaalisesta” tuleekin mieleen juuri pöly, likakokkareet, sade, surkeus, Dickens ja nuhjaantuneisuus. Lisäksi sosiaalinen viittaa johonkin pysyvään ja kategoriseen, ei-poliittiseen. Vertaa “sosiaaliluokkia” ja “yhteiskuntaluokkia”: edellinen on byrokraatin termistöä, jälkimmäinen poliittista puhetta. Vallataan talo ja perustetaan seuraavaksi yhteiskuntakeskus?

Edellinen toimikoon johdantona otsikon kysymykseen. Uusliberalistisen oikeiston peruspyrkimys on leikata sosiaalipalvelut irti valtiosta ja sälyttää ne yksityisille tahoille: joko perheille ja muille pienyhteisöille tai sitten markkinoille, joilta varakkaat voivat ostaa lisäpalveluja. Talonvaltaajat tietenkin vihaavat markkinoiden kautta rakentuvia hierarkioita, mutta helposti heidän (meidän) anarkisminsa luisuu muuten samalle uralle uusliberalismin kanssa: sosiaalipalvelut pois universaalilta valtiolta ja takaisin partikulaareille yhteisöille! Uusliberalismissa pienyhteisöt ovat perheitä, kortteleita tai seurakuntia. Talonvaltaajat haaveilevat anarkkisista taloista ja kommuuneista, mutta perusidea on sama: valtio kontrolloi ja on siten haitallinen, yhteisö taas on vapaa.

Tällainen ajattelutapa tunnetaan myös konservatismina. Siksi utopia sosiaalikeskusten maata hallitsevasta verkostosta tuntuu joskus pelottavalta, vaikka olisin mukana valtaamassa ja tukemassa joka ikistä valtausta.

Kumpi on houkuttelevampi skenaario:

1. laki ja säädökset takaavat jokaiselle (esimerkiksi Suomen valtion kansalaiselle) perustulon “universaalisti” eli riippumatta yksilön ominaisuuksista, niinpä sinäkin saat valtiolta resursseja riippumatta siitä kuka olet tai mitä teet.
2. alueella on tuhat sosiaalikeskusta, ja monet niistä saattavat auttaa sinua sen mukaan, miten hyvin tunnet ihmisiä, miten hyvin osaat kunkin talon kulttuurillista slangia, miltä näytät, mitä resursseja tuot mukaan yhteisöön, mitä mieltä olet suurhipin kokousmanöövereistä jne.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että ykkönen on utopia ja kakkonen on helvetillinen paluu agraariyhteiskunnan vertaiskontrolliin. Siksi tuen myös niitä kamppailuja, joita käydään valtion ja kuntien alueella ja joissa pyritään ohjelmoimaan institutionaalisen vallan koneistoa uudelleen.

(Meidän pitää vaatia universaaleja oikeuksia ja tuhatta vallattua taloa = enemmän resursseja, enemmän rajojen ylittämisiä ja enemmän poikittaisia yhteyksiä. Universaali + partikulaarien moneus = transversalismi -> commonismi.)

Ps. Se että tällaista viitsii kirjoitella viestii “Helsingin näkyvän valtausliikkeen” tai jonkin sellaisen selvästä tyhjäkäynnistä. Laitetaan toivoa huhtikuun valtauspäiviin.

Alkuperäinen teksti on julkaistu osoitteessa vallankumous.org/blog